BMX-aktiivit Ruotsin valloituksella 2011

Suomen BMX-racingin aktiivit ottivat kauden päätteeksi homman haltuun ja järjestivät ison porukan yhteismatkalle tutustumaan länsinaapurin kisatoimintaan. Tarinan takana Kari Wallenius.

 

 

 

Svealandscuppen Älvsjö & Märsta – på finska

Svealandscuppen on viiden kilpailun piirikunnallinen kilpasarja, jonka päätöskilpailut ajettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Aiemmin suomalaisia on kiertänyt BMX-kilpailuissa lähinnä yksittäisinä autokuntina, nyt oli kyseessä ensimmäinen ”joukkuematka”. Innokkaita kuskeja ja huoltojoukkoja saatiin bussiretkelle Ruotsiin 25 kappaletta. Lisäksi Iikka Salmela omatoimimatkaili perille ja kesän Märstassa asunut ja harjoitellut Outi Leinonen liittyivät seuraan paikan päällä.

Matkasuunnitelma

Perjantaina Lahdesta lähtevään bussiin noukitaan matkalta koko porukka ja Turusta laivalla Tukholmaan. Aamulla aikaisin kisapaikalla Älvsjössä, jotta treeniaikaa jäisi enemmän kuin puoli tuntia yhdessä kymmenien paikallisten seassa. Lauantaina hotellissa yö ja sunnuntaina sama Märstassa, kilpailun jälkeen paluu samaa reittiä takaisin. Yksinkertaista.

Lauantai – Älvsjö

Suunnitelma tuntui toimivan, ”yllätyksenä” tuli ainoastaan realiteetti lauantaina aikaisesta aamuherätyksestä ja aamupalasta. Erikoislupa aamun lisätreeneihin kannatti hankkia ja Älvsjön rataan oltiin tutustumassa jo aamulla tuntia ennen  järjestävän seuran edustajia. Rata oli aivan kivikova ja kivituhkapintainen, mutta ei kovin pitkä. Samoin suorat olivat lyhyet, joten ensimmäisen suoran jälkeen ei juurikaan ehtinyt polkemaan. Rata oli selkeästi helpommin lähestyttävä suomikuskien näkökulmasta.

Lisää yllätyksiä oli luvassa kun Juha-Matti ”Junnu” Karvinen makasi yllättäen radalla kyljellään ja tilanne näytti vakavalta kun mies ei siirry radalta. Tilanteesta selvittiin kuitenkin mustelmilla ja puutuneella pakaralla. Viikonlopun ikävin yllätys nähtiin kun lähemmäs kaksi metriä bmx-kuskia makasi maassa naama kalpeana. Yksi kovimmista suomalaiskuskeista, TaBC:n Juuso Mäenpää oli kaatunut radan ensimmäisen mutkan jälkeen. Ensihoito löytyi porukalla omasta takaa ja nopea diagnoosi oli selvä, käsi poikki. Tässä vaiheessa paikalle alkoi saapumaan järjestävän seuran edustajia, jotka yrittivät hankkia ambulanssia paikalle. Lopulta kisajärjestäjä kuljetti Juuson itse sairaalaan kun ambulanssille katsoivat parempaa tekemistä. Huoltoryhmän naiset Annika ja Sirpa lähtivät Juuson matkaan huolehtimaan miehestä. Sankarimaiseen tapaan Juuso palasi iltapäivällä kisapaikalle käsi kokonaan kipsattuna ja jätti siis option paluulentoon käyttämättä. Loppureissu häneltä menikin kisojen katselussa, mutta ei turhaan, oppia kuulemma sai koko rahan edestä ja lisäksi ehti valmentamaan myös muita kuskeja.

Lauantai sujui muuten hienosti, vielä pari episodia oli tulossa. Jouni Jalkanen kävi ennen viimeistä alkuerää kisapaikan WC:ssä, jonka lukko hajosi kun joku hätäinen yritti avata ovea ulkopuolelta. Ovi siis jumissa ja startissa ihmetellään kuljettajan puuttumista. Kahdella voitolla ja yhdellä WC-käynnillä kuitenkin A-finaaliin. Samaisessa Cruiser 30+ A-finaalissa nähtiin päivän viimeisin epäonninen tilanne kun paikallinen kuljettaja törmäsi Juha-Matti Karviseen ja molemmat nurin. Junnulta taittui ranne ja käsi pakettiin.

Tapahtumarikas päivä meni tulosten valossa mukavasti. Jouni Jalkanen Cruiseriluokassa toiseksi ja Vesa Repo neljänneksi. Outi Leinonen ajoi 20” pyörällä Cruisereiden joukossa ja haastoi muut suomalaiset hyvin, sekä näytti että kahdeksan kuskin lähdöt linjavalintoineen hoituvat hienosti.

Alle 7-vuotiaissa pojissa Oskari Karvinen ajoi mahtavasti koko päivän ja finaalissa toiseksi. Senni Lehti ajoi hienosti 10-11-vuotiaiden poikien seassa, vaikka antoikin tasoitusta kaluston suhteen. Pelisilmän merkitys korostui kahdeksan kuljettajan lähdöissä ja Senni käytti kaikki ohituslinjat ja raot hyväkseen.

Kovin luokka oli 16+, jossa ajoivat kaikki yli 16-vuotiaat, sekä Eliten kuljettajat samassa. Luokassa oli suomalaisilta hyvä edustus, sijoituksista jäivät Juuson poistuttua kamppailemaan Hannu Salin, Lauri Nikulainen ja Iikka Salmela. Muiden vauhti riitti toistaiseksi vasta jäännöspisteisiin ja keskinäisiin kamppailuihin. Hannu vastasi A-finaalissa parhaasta tuloksesta ollen viides, Lauri kuudes ja Iikka kahdeksas. Muut suomalaiset siis B-finaaliin.
Vanhemmissa junioriluokissa kuskimme ajoivat hienosti, iän karttuessa kuskien vauhdissa alkaa näkymään harjoittelun määrä ja luokissa taso on erittäin kova. Vuosien harrastuspohja ja vaikeampien ratojen ajaminen antavat vielä toistaiseksi merkittävää etua ruotsalaisille. Ajotekniikka ja lähdöt ovat hioutuneet, samoin kalusto on säädetty heidän radoille sopivaksi.

Palkintojenjako oli hieno seremonia, jossa kaikki kuljettajat palkittiin mitalilla, aikuisten luokassa diplomilla. Noin sata kuljettajaa takasivat taputuksista kipeät kädet paikallisille, mutta suomalaiset taisivat viedä kuitenkin voiton kannustuksillaan. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, +20°C lämpötila oli mitä parhain ajopäivälle ja hampurilaisgrilli, kioski ja kauppiaat loivat tapahtumahenkeä kisaamisen lisäksi.

Lauantaina oli hieman väsymystä havaittavissa aikaisen herätyksen vuoksi, joten saimme MärstaBMX:n Mirka Ikäheimon ystävällisesti avaamaan radan portit jo lauantai-iltana. Pääsimme siis tutustumaan rataan hyvin lämmiteltyinä Älvsjön kisan jälkeen, lepoa tuli muutama tunti palkintojenjaon ja bussimatkan vuoksi. Märstan rata saattoi joillekin olla hieman järkytys, suorat olivat pitkiä, ensimmäinen mutka pidempi kuin yksikään suora Suomen radoilla ja kummut erittäin teräviä. Pyörää oli vaikea saada pysymään maassa pumppaamalla ja hyppääminen rytmityksen ja hyppyjen koon vuoksi lähes mahdotonta kyseisellä harjoittelumäärällä. Kuskit kuitenkin ajoivat hyvät treenit ja radan niksit saatiin aivoihin prosessoitavaksi yön ajaksi. Hannu Salin ja Lauri Nikulainen treenasivat vielä toiseksi viimeistä suoraa ja sen pöydän ja tuplahyppyreiden hyppimistä. Touhu oli näyttävän näköistä ja maa tärisi kun hypyt jäivät hieman vajaaksi. Hyppyjen vaikeudesta ja rytmityksestä kertonee jotain se, että Hannulta irtosi vauhdissa jalka lukkopolkimelta ja hetken katsojat jo pidättivät hengitystä. Tilanne pysyi silti hallussa, mutta treenaaminen sai jäädä lauantailta.

Sunnuntai – Märsta

Märstan rata oli siis otettu haltuun tilanteen sallimissa rajoissa jo edellisenä päivänä, joten saavuimme radalle vasta normaaliin aikaan muiden kilpailijoiden kanssa. Kuskeja oli muutama edellispäivää enemmän joten vilinää riitti. Rata-alue oli suuri, rata oli yksi osa suurta urheilupuistoa, jossa oli kaikkea uimalasta jenkkifutikseen ja yleisurheilukenttiin. BMX oli siis urheilullista vaativuuttaan vastaavassa joukossa muiden lajien seassa.
Kilpailut alkoivat hieman dramaattisissa merkeissä kun päivän ensimmäisessä alkuerälähdössä, yli 30-vuotiaiden Cruisereissa eräs paikallinen vasta lajiin tutustunut kuski kaatui ensimmäisellä hypyllä ja jäi vielä muiden alle. Rytäkässä kuljettaja sai aivotärähdyksen, kylkiluita ja solisluu katkesi. Aina voi sattua varusteista huolimatta, mutta hyvien varusteiden ja suojien käyttöä ei voi korostaa. Kilpailun aloittaminen venyi loukkaantuneen siirtämisen vuoksi reilulla tunnilla, lisäksi päivää pidensi lähtöportin hitsausoperaatio lähtöjen välissä.

Kilpailullisesti päivä oli melko lailla lauantain kaltainen. Jouni Jalkanen paransi cruisereissa ykköseksi, taittuneella ranteella ajanut Juha-Matti Karvinen oli kolmas ja Vesa Repo neljäs. Outi Leinonen 20” pyörällä hienosti viidenneksi. A-finaaliin mahtui vielä Jari ”Lade” Laitinen ja Jukka-Pekka Eerola. B-finaaliin jäi suomalaisista vain Lauri Alaputto ja hän kuittasikin erästä voiton. Alle 7-vuotiaissa Oskari Karvisen uskomaton kiri finaalin viime metreillä paransi sijoitusta kaksi pykälää, maalissa kolmas. Antti Laakkosen edustamassa alle 9-vuotiaiden luokassa oli peräti 24 kuljettajaa, tällä kertaa Antti jäi finaalien ulkopuolelle. Alle 11-vuotiaissa Senni Lehti jatkoi hyviä otteita ja tuloksena B-finaalin viides sija.

Radan pituus ja teknisyys korostivat ruotsalaisten ylivoimaa vanhemmissa junioreissa.  Alle 13-vuotiaissa meno oli jälleen hurjaa kun voittaja hyppäsi mm. radan toisen suoran alussa olevan kohtuullisen suuren tuplahyppyrin ylitse ja olisi vauhdillaan haastanut varmasti aikuisiakin. Tässä luokassa Antti Alaputto lunasti viimeisen paikan A-finaaliin, josta kahdeksas sija.

Päivän kovimmassa luokassa, eli yhdistetyssä Elitessä ja 16+:ssa Filip Gustafsson jatkoi ylivoimaisia otteitaan ja hetkittäin näytti, että kaveri ajaisi aivan eri rataa kuin muut. A-finaaliin suomalaisista mahtui vain Hannu Salin ja tuloksena seitsemäs sija. B-finaalissa Iikka Salmela ajoi hyvin alkuerissä sattuneesta pienestä kolhusta huolimatta ja oli erän paras suomalainen sijoittuen toiseksi. Lauri Nikulainen ei aivan yltänyt tasolleen ja oli neljäs. Aku Mäntysen lähdöt alkoivat osumaan hienosti kohdalleen kaluston antamasta tasoituksesta huolimatta ja Aku ajoi Laurin kannassa viidenneksi. Kari Wallenius ja Tomi Mäkelä sijat kuusi ja seitsemän.

Kilpailujen jälkeen jälleen pyörien pakkaus linja-autoon, palkintojenjako, ryhmäkuva ja nopeasti ravintolaan kisapastalle. Ripeän ruokailun jälkeen siirryimme suoraan laivalle. Laivalla istuttiin vielä iltaa porukalla ja sateisena maanantaiaamuna olimme takaisin Turussa. Saimme Juuson, Juuson rinkan, pyörän ja nipun vararenkaita Tampereelle menevään bussiin ja aloitimme kotimatkan. Joustavaksi osoittautunut kuljettajamme kierteli lähiöitä Espoossa, Vantaalla ja Orimattilassa ja näin kaikki pääsivät kuivin varustein käytännössä kotiovelle.

Matkatoimiston valinta matkan järjestelijäksi osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Kaikki varaukset, muutokset ja muut asiat hoituivat ennen matkaa sujuvasti. Näin myös matkan hinta oli erittäin kohtuullinen ja mikä parasta, kaikki järjestelyt laivalippujen noudosta hotellihuoneiden jakoon tapahtui kokeneen kuljettajan toimesta. Kilpailupaikoille, kauppaan, ja hotellille pääseminen oli helppoa, eikä kenenkään tarvinnut ajaa autoa väsyneenä. Bussin tavaratilaan oli erittäin helppoa pakata pyörät ja BMX-pyörien yksinkertaisuuden vuoksi ei tarvittu purkamista tai vaivalloista osien suojaamista.

Oma lukunsa oli porukan yhteishenki. Nuorimmat kannustivat vanhimpia ja kovimmat kuskit neuvoivat ja opastivat junioreita. Lähtöportilla oli mahtava tunne kun kuuluttaja kuulutti nimen, kuski nosti käden pystyyn ja yleisöstä kuului selvästi suomenkieliset kannustukset. Reissun henki kantoi koko matkan ja tiivistyi loppua kohden. Vahva arvaukseni on, että kaikki mukana olleet lähtisivät reissuun uudelleen vaikka välittömästi.

BMX-valiokunnan puolesta, Kari Wallenius